Opettaja
Olen Pauliina Raejärvi, henkiseltä nimeltäni Radharani Mohini Sundari. Olen juuri 40v täyttänyt pitkän linjan luontainen mystikkojoogini, ammattimuusikko (laulaja/lauluntekijä, piano ja lyömäsoittimet), musiikinopettaja, kokonaisvaltainen taiteilijasielu ja
2 ihanan lapsen yh-äiti. Olen koulutukseltani Musiikin Maisteri (Sibelius-Akatemia, musiikkikasvatus) sekä jooga- ja meditaatio/kriya jooga -opettaja.
Molemmat intohimoni, henkisyys ja musiikki, ovat kummunneet luonnollisesti ja voimakkaasti sisältäni lapsesta asti. Jooga on ollut elämäni pohja yli kahdenkymmenen vuoden ajan, ja aloin jakaa joogaymmärryksestäni muille vuonna 2011. Jooga on auttanut minua hyväksymään ja kohtaamaan elämän suuremmat ja pienemmät haasteet ja kulkemaan niiden läpi. Olen tästä äärettömän kiitollinen. Olen myös kiitollinen joka kerta, kun saan jakaa näitä ikiaikaisia, mittaamattoman arvokkaita joogan työkaluja muille opettajana.
Musiikin ja henkisyyden yhteys ja ykseys kiehtoo minua valtavasti. Tällä hetkellä toimin päätyökseni peruskoulun musiikinopettajana. Teen muusikkona monenlaista keikkaa, ja olen ollut vuodesta 2024 mukana Leonard Cohenin musiikkia esittävässä Lux Opera -yhtyeessä.
Elämä on ihmeellisyydessään ja monikerroksisessa yllätyksellisyydessään vienyt minut mukaan Tangomarkkinoille 2025, jos haluat käydä kuuntelemassa jooginin tangotulkintaa (ja ehkä myös äänestämässä), se löytyy Nro 27
osoitteessa: www.tangomarkkinat.fi/aanestys
Minun Polkuni
Tästä tuli yllättävän pitkä kirjoitus, mutta tuntuu, että sen pitää olla juuri tällainen. Syväluotaavia asioita ei voi kuitata parilla lauseella. Ota siis kuppi teetä ja hetki rauhallista aikaa sen lukemiselle.
Henkisyyden tuuli on puhaltanut elämässäni lapsesta asti. Ensimmäiset henkiset kokemukseni olivat musiikin kautta: olen lapsesta asti rakastanut laulamista ja soittamista. Aloitin pianotunnit 7-vuotiaana ja aloin säveltää omia lauluja 9-vuotiaana. Tiesin, että laulut tulevat kauttani itsestään ja luonnollisesti, ja niiden inspiraatio oli alkuun luonnossa ja avaruudessa, teini-ikäisenä tein lauluja avoimesti Jumalasta ja universaalista rakkaudesta. Aloin 12-vuotiaana tehdä keikkoja ammattimaisesti omia biisejäni soittaen seurakunnan ja kaupungin nuorisotilaisuuksissa. Muistan lapsuudesta, että erityisesti kun soitin klassisia pianokappaleita yleisölle, koin “katoavani” paikalta ja siinä tapahtui jotain mitä en osannut sanoin selittää. Yleisö kiitteli esitystäni, mutta minusta tuntui että enhän se ollut “minä” - musiikki vain virtasi lävitseni. Kirjoitin lukioaikana novellinkin koulussa tällaisesta “katoamisesta”: se kertoi siitä, miten Lisztin Ave Mariaa esittäessäni sulauduin yhdeksi soittimen, teoksen ja esitystilanteen kanssa ja se tuntui joltakin itseäni suuremmalta, pyhältä.
Siniset Siivet
“Siniset siivet – niillä lentäisin
Siniset siivet – jos ne vain saisin
korkeammalle niillä pääsisin
- ja Sinun luoksesi tien löytäisin”
- san. Pauliina Raejävi n. 11v
Hän odottaa
“Onko mitään ihanampaa kuin kulkea yöllä ulkona
pimeän tultua, kuun loisteessa.
Silmät kiinni painaa, tuntea maailmaa
kuinka se hengittää ja kuinka… sitä väsyttää.
Tietäen, että perillä mua Hän odottaa,
tietäen, että sinne päästyäni voin olla
onnellinen.”
- san. Pauliina Raejärvi n. 15v
kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä ja pohjimmiltaan puhuvat samasta Hengestä,
samasta Rakkaudesta, jolla on vain eri nimiä.
Muistan suututtaneeni toisen seurakuntanuoren näkemyksilläni siitä, että koraani ei ole syntiä.
Jooga löytää minut
Siksi minulle ei ollutkaan iso hyppy, kun eräänä päivänä 19-vuotiaana minua pyydettiin mukaan laulamaan levylle intialaista temppelimusiikkia. Menin ilman ennakkokäsityksiä paikalle harjoituksiin - taisinpa vielä olla tulossa suoraan kirkolta. Yhtäkkiä istuin suitsukkeentuoksuisessa huoneessa, jonka seinät olivat täynnä värikkäitä intialaisia jumalten ja gurujen kuvia ja lauloin jotakin Krishnasta ymmärtämättä sanoista puoliakaan. Koko tilanne oli minulle kuin olisin siirtynyt toiselle planeetalle, mutta se oli taianomaista. Koin jonkun erikoisen ja erityisen ihanan fiiliksen, joka ei jättänyt minua rauhaan vaan halusin ymmärtää sitä enemmän. Mieleni tuntui harjoitusten jälkeen jotenkin laajemmalta. Vaikutuin siitä, että projektiin minut kutsunut henkilö ei yrittänyt käännyttää minua mihinkään, vaan sanoi minulle “tee niin kuin Jeesus sanoo”.
Tästä inspiroituneena, ja ylioppilaskirjoituksista ja pääsykokeista uupuneena ja selkäni jumiin saaneena, menin ensimmäiselle joogakurssille, joka oli astangajoogaa. Suosikkikohtani harjoituksessa oli alkumantra. Harjoitus tuntui heti rakkaalta ja erikoisella tavalla tutulta, ja aloitin sen tekemisen saman tien myös kotona. Astangan alkeiskurssiin kuuluneet joogafilosofian luennot olivat aivan "wau", en voinut käsittää, että kaikki klikkaa niin täydellisesti sen kanssa, mitä olen lapsesta asti sydämessäni tuntenut. Näihin aikoihin olin muuttanut omilleni pois vanhempieni luota ja koin elämässäni niin valtavan muutoksen, että masennuin. Masennukseeni vaikutti moni asia yhtäaikaisesti, näen sen selvästi jälkikäteen, mutta tuolloin se tuntui kuin elämästäni olisi vain vedetty matto alta yhtäkkisesti enkä ymmärtänyt miksi. Masennus ja paniikkikohtaukset kulkivat elämässäni mukana n. 6 vuoden ajan aaltoillen.
Jossakin vaiheessa astangajoogapolkuni tuli tiensä päähän ja aloin kaivata sekä kehollisesti että henkisesti toisenlaista näkökulmaa. Kaipasin myös kovasti apua masennukseeni, ja minulla oli aina se olo, että se tulee löytymään joogasta. Avauduin kokeilemaan muita joogasuuntauksia ja kävin monilla erilaisilla opettajilla. Merkittäviä kokemuksia näiltä ajoilta oli Äiti Amman halauksen vastaanottaminen, joka vahvisti tunnettani siitä, että olen oikealla tiellä. Fyysisen joogan puolella kävin useita vuosia Iyengar-joogassa opiskellen asanoiden tarkkaa anatomista linjausta.
Ottamani kuva Gangesissa meditoivasta Shivasta on vuodelta 2006 Rishikeshistä. Olen käynyt Intiassa kahdesti, 2006 ja 2009.
Matkustelemalla koin, että sain tauon masennuksestani, matkoilla pystyin elämään hetkessä ja nauttimaan olostani. Sardinia/Italia 2008
Joogaposeeraus 2010
Kriya Jooga
Suurin käänne oli kun näin 2009 Kriya Jooga-mainoksen, jossa komeili Jeesuksen kuva – hetkinen, opettaako joku että Jeesus on joogamestari? Kriya Jooga -mainos veti puoleensa kuin magneetti.
Kurssilla meditoimme Jeesuksen lisäksi muinaisten intialaisten siddhamestarien, Babajin ja Thirumularin läsnäoloa. En ollut koskaan ennen kuullut Babajista mitään, mutta laulaessani ensi kerran Babajin mantraa, tunsin miten masentuneeseen tunkkaiseen olemukseeni alkoi välittömästi valua ihmeellisen hyvää, raikasta ja selkeää oloa. Homma oli sillä selvä. Se oli niin uskomaton yhtäkkinen muutos olooni, että tiesin löytäneeni jotakin merkittävää. Luin Kriya Joogan länteen tuoneen Paramahamsa Yoganandan Joogin omaelämänkerran, ja lukiessani syvä rauha ja rakkauden tunne valtasi olemukseni. Jokin kirjassa ja kaikissa henkilöissä, joista Yogananda kirjoittaa, tuntui tutulta ja perusteellisesti omalta. Tuntui siltä kuin olisin löytänyt... kotiin, jonka en ollut aiemmin edes tiennyt olevan olemassa.
Muutamien kuukausien Kriya Jooga harjoituksen jälkeen hymyilin ensimmäistä kertaa rentoutuneesti ja aidosti vuosiin. Meni vielä pari vuotta sitoutuneita päivittäisiä joogatreenejä ennen kuin pystyin yksinkertaisesti toteamaan, että masennus oli väistynyt kokonaan. Meni myös parisen vuotta, että aloin löytää juuri minulle sopivat henkilökohtaiset keinot maadoittua arjessa ja edetä harjoituksessani. Raikas elämänenergia alkoi kuplia minussa, koin iloa, rakkautta ja intuition johdatusta.
Sain amerikkalaiselta opettajalta, Sivakami Om Anandilta, vihkimyksen Thirumularin Siva Joogaan 2009-2010 aikoihin ja Thirumular alkoi tuntua läheisimmältä mestarilta minulle. Puhuessamme henkisistä mestareista on tärkeää ymmärtää, että on pintaraapaisua puhua “tämän ja tuon tyylisuunnan” mestareista.
Voi olla vain yksi "totuus" olemassaolon luonteesta, mutta polut sen ymmärtämiseksi ja kohtaamiseksi ovat moninaiset.
Ihminen alkaa helposti selittää henkistä kokemusta mielen avulla tietyssä uskonnollisessa (tai henkiseen harjoitusperinteeseen liittyvässä) viitekehyksessä. Se on toki ymmärrettävää, koska mieli haluaa tietää, mistä on kyse. Joogassa kuitenkin tähtäämme sinne kokemuksen taakse: kokemus on aina muoto, ja totuus lepää muotojen takana tai muotojen sisällä muodottomuudessa.
Universaalius, ja erilaisten polkujen kunnioittaminen ja avoimesti kohtaaminen on ollut minulle aina tärkeää. Minua on vuosien varrella puhutellut kristillisen ja hindulaisen muotokielen lisäksi myös shamanismi ja luonnonuskonnot sekä tiibetinbuddhalaisuus, erityisesti sen naismestarit kuten Machig Labdron ja Mandarava.
Minua kiehtoo valtavasti eri uskontojen tavat ilmentää pyhää. Minua kiehtoo taide pyhän ilmentäjänä.
"Form is emptiness, emptiness is form"
(Sydänsutra)
Fyysinen harjoitus henkisenä harjoituksena
Suurin haasteeni on ollut henkisen ja fyysisen tasapainottaminen elämässäni, ja siinä olen kulkenut pitkän tien. Maadoitus, tasapainoinen arki, hyvät ihmissuhteet, itselle sopiva ruokavalio, liikunta ja vahva kehollisuus on kaiken a ja o. Näiden merkitystä en voi riittävästi painottaa. Suosittelen lämpimästi kaikille meditaatioharjoittajille hathajoogaa tai jotakin kehollista harjoitusta osaksi harmonista kokonaisuutta.
Jokainen vaihe ja tyylisuuntaus hathajoogaharjoituksessani on syventänyt ymmärrystäni, mutta suurimmat oivallukset ovat tapahtuneet kotiharjoituksessa. Sain Iyengar-joogavuosista vahvan perustan anatomiselle linjaukselle. Tämän jälkeen löysin omaan harjoitukseeni vaikutteita mm. sivananda-joogasta, scaravelli-joogasta ja Donna Farhilta. Aloin treenata fyysistä joogaa kotona intuitiivisemmin: jos kehoni halusi yhtäkkiä liikkua vapaammin kesken joogailun, annoin sen liikkua ja löytää oman tiensä.
Kriya joogan aloitettuani ja henkisten energioiden myötä koin, että henkinen energia eli shakti alkoi ohjata myös fyysistä joogaharjoitustani.
“I can’t talk about my singing. Im inside it. How can you describe something you’re inside of?”
- Janis Joplin
Minulla avautui Kriya Jooga -retriitillä yli 10 vuotta sitten voimakas taipumus spontaaneihin kundaliini kriyoihin (=kehon liikkumiseen henkisen energian vaikutuksesta, kehon luonnollinen liike jolla on syvästi puhdistava vaikutus). Tämä on luonut minulle mahdollisuuden tutkia fyysistä joogaa energisestä näkökulmasta aivan erityisellä tavalla, kun joogaharjoituksessani asento alkoikin syntyä kokonaan energiasta käsin mielen tuolta puolen ilman pienintäkään ulkokohtaista kehon “laittamista” asentoon mielen avulla. Tätä on aika vaikea selittää kattavasti sanojen keinoin, koska kyse on käytännön kokemuksesta.
... Miltä tuntuu pianonsoitto... kun minä katoaa ja soittajan olemus sulautuu musiikkiin?...
Fyysinen työskentely on kelle tahansa keino tuoda henkisyys yhä laajemmalle ja syvemmälle keholliseksi kokemukseksi, hyväksyä itsensä ja ympäristönsä, antautua maailmaan.
Hathajoogan potentiaali on avata ja voimistaa kehoa ja hermostoa henkisille värähtelyille, ja toisaalta fyysinen työskentely tuo tarvitun vastapainon henkiselle harjoittamiselle ja auttaa kehollistamaan meditaatiokokemuksen. Minulle on joogaopettajana oleellista se, että jokainen ihminen on uniikki
yksilö, eikä ole mielekästä ja tarkoituksenmukaista puristaa jokaista harjoittajaa jonkun tietynlaisen harjoituskaavan läpi. Tapa ja ajoitus edetä harjoituksissa, tasapaino henkisten ja fyysisten treenien välillä jne. on jokaiselle omanlainen.
Aamujoogaa vuodelta 2013
Äitiys, jooga, musiikki, ruuhkavuodet
Äiti-lapsi-joogaa vuodelta 2018
Opiskelin 2011 joogaohjaajaksi (200h) ja 2012 meditaatio-ohjaajaksi (300h). Koin näihin aikoihin jonkinlaista kriisiä musiikin kanssa, ja ajattelin, että vaihdan alaa kokonaan joogan puolelle. Aloin opettaa Hatha Joogaa, meditaatiota ja pian myös Kriya Joogaa. Tyttäreni syntyi 2014 ja poikani 2016, ja vietin useamman vuoden kotiäitinä lasten ollessa pieniä opettaen joogaa ja meditaatiota sivutoimisesti. Jooga ja henkisyys elämän peruskalliona tuki raskausaikaa, synnytystä, palautumista ja lapsiperhehulinasta selviytymistä - ja sittemmin se oli ankkuri ja turva kun kävin läpi avioeron 2019, ja löysin itseni elämästä uudenlaista yksinhuoltajaäidin arkea. 2019 alkaen olen toiminut päätyökseni opettajana peruskoulussa, ensin luokanopettajana ja viimeisen vuoden musiikinopettajana yhtenäiskoulussa.
Äitiys on ollut minulle ehdottomasti tärkein koulu pyyteettömän rakkauden tiellä, ja voi miten vakaa ihana ankkuri arkielämään se onkaan, vaikka raskaitakin aikoja ja vaiheita on ollut.
Joogaa yh-äidin arjessa 2020. Valokuvan otti juuri 6v täyttänyt isosisko.
Nyt kun lapset ovat vähän kasvaneet, minulle on alkanut tulla mahdollisuus ja aikaa miettiä myös vähän mikä minua eniten inspiroi ja sykähdyttää maailmassa. Jooga oikeasti toimii, se on ollut minulle niin suuri apu elämässä, että en voi sitä riittävästi kiittää. Tuntuu itsestään selvältä, että haluan auttaa myös muita löytämään joogaopetusten äärelle. Henkisen polun kulkemisen myötä lopulta musiikki alkoi syntyä minussa uudestaan, laulaminen ja soittaminen tuntuu nyt taas raikkaalta ja uudelta. Olen viime vuodet tutkinut tietoisesti musiikin ja henkisyyden välistä yhteyttä. Koen ne sisimmältään samana asiana, ulkoinen muoto on vain eri. Liityin viime vuonna Leonard Cohenin musiikkia esittävään Lux Opera -yhtyeeseen, ja se on ollut sekä musiikillisesti kiinnostavaa että henkisesti syvällistä ja kohottavaa. Se on ollut minulle mahdollisuus laulaa enemmän, olen aina ollut niin taitava pianisti, että olen vähän ajautunut pianon taakse säestämään muita. Lävitseni on alkanut myös tulla taas omia lauluja, niin sanoja kuin säveliäkin. Saatan herätä keskellä yötä ja kuulla laulun päässäni, ja sitten se on vaan saman tien pakko kirjoittaa ylös.
Äänetön Laulu
“Sä olet maa alla jalkojen,
oot virtaava vesi kevätpurojen.
Sä olet kuiskaus lempeän tuulen
- äänetön laulu hiljaisuuden.
Ja vaikka juoksen maailman reunaan ja rimpuilen,
mä Sua pakoon pääse en.
Sä olet pauhu meren sinisen,
oot huumaava huuto maailmojen.
Ja kun mä juoksen maailman reunaan,
mä vihdoin ymmärrän sen,
mä käsitän sen!
Mä olen maa alla jalkojen:
oon äänetön laulu hiljaisuuden.”
-
san. Pauliina Raejärvi 2024
Samaan tapaan kuin musiikki on jo lapsena virrannut lävitseni, myös joogaopetuksia alkoi virrata lävitseni yli kymmenisen vuotta sitten. Radharani Kriya Joogan opetukset eivät ole mitään "uutta" vaan ikiaikaista joogan tietoa, joka muinaisilla siddhoilla oli hallussaan. Näistä opetuksista kaikki kunnia ja kiitos kuuluu Radhalle ja Krishnalle, Thirumularille, Babajille, Ananda Mayi Ma:lle ja Mandaravalle.
Auttakoon Radharani Joogan opetukset parhaalla mahdollisella tavalla jokaista joka niiden äärelle löytää.
Sinä olet kaunis, sinä olet valo, sinä olet rakkaus. On aika loistaa!
<3 Om Namah Shivaya! <3
Elämän tanssia tanssien,
-Pauliina
